Halovaikutuksesta

Halovaikutuksella yleensä tarkoitetaan psykologiassa sellaista kognitiivista vinoumaa, jossa henkilön yhden myönteisen ominaisuuden perusteella päätellään, että hänellä on myös muita erilaisia myönteisiä ominaisuuksia. Näin tapahtuu esimerkiksi silloin kun henkilön miellyttävän ulkonäön perusteella koetaan, että hän on myös luotettava ja yhteistyökykyinen. Halovaikutusta voi olla vaikea havaita, koska tällaista yliarviointia tehdään myös tiedostamatta.

Halovaikutuksella (sädekehävaikutuksella) on ensin tarkoitettu edellä mainittua toisten ihmisten arviointiin liittyvää ilmiötä, jossa henkilön jonkun myönteisen ominaisuuden perusteella hänellä uskotaan olevan laajemminkin muita myönteisiä ominaisuuksia. Lisäksi tutkimuksissa on tunnistettu vastakkainen halovaikutus, joka on päinvastainen ilmiö eli silloin ihmiset uskovat henkilön yhden kielteisen ominaisuuden perusteella hänellä olevan laajemminkin erilaisia kielteisiä ominaisuuksia.

Halovaikutuksella ja vastakkaisella halovaikutuksella voi olla kauaskantoisia seurauksia kaikissa henkilöiden arviointia ja päätöksiä sisältävissä toimissa, kuten henkilöstöjohtamisessa tai oikeudenkäytössä. Henkilöiden liian myönteistä tai liian kielteistä virheellistä arviointia voi tapahtua rekrytoinnissa ja tehtäväsuorituksen arvioinnissa tai rangaistusten määräämisessä.

Halovaikutuksen termi, ilmiön esiintymisen tutkiminen ja myös hyödyntäminen on laajentunut koskemaan ihmisten lisäksi organisaatioita, tuotteita ja tuotemerkkejä. Haloefektiä pyritään hyödyntämään mainonnassa ja muussa markkinoinnissa, kuten positiivisen imagon ja brändien luomisessa. Yritysten asiakkaiden lisäksi vaikutuksen kohteena ovat yritysten omistajat ja sijoittajat. Sijoittajia onkin varoiteltu siitä, että lähinnä yhden tuotteen suureen menestykseen perustuva liian myönteinen mielikuva yrityksestä on ollut syy moniin huonoihin sijoituspäätöksiin.

Halovaikutuksen (sädekehävaikutuksen) esiintyminen on tunnettu pitkään psykologiassa. Termin ”halo” vaikutuksesta otti käyttöön psykologi Edward L. Thorndike jo 1900-luvun alkupuolella. Hän havaitsi armeijan henkilöstöä koskevissa tutkimuksissaan tiettyä kaavamaisuutta kysymyksiin saaduissa vastauksissa. Upseerit nimittäin arvioivat toistuvasti sotilaiden jonkun myönteisen ominaisuuden perusteella heillä olevan myös muita myönteisiä ominaisuuksia. Thorndiken mukaan liian suuri ja liian usein toistuva korrelaatio ilmeni esimerkiksi sotilaiden fyysisten ominaisuuksien ja henkilökohtaisten ominaisuuksien kesken. Myönteisistä yliarvioinneista tuli hänelle mahdollisesti mieleen maalauksistakin tunnettu symboli, henkilön ylle kuvattu valoisa sädekehä.

Thorndiken tutkimustulokset ilmiöstä olivat samansuuntaisia aiempien yrityksissä ja kouluissa tehtyjen muiden tutkimusten kanssa. Niiden mukaan ihmisillä näytti olevan alttius arvioida toisia ihmisiä yleisen arvioinnin ja tuntuman mukaan, yleisesti hyväksi tai huonoksi. Erilaisia ominaisuuksia ei todennäköisesti osattu erottaa eikä niille annettu itsenäistä merkitystä.

”The writer has become convinced that even a very capable foreman, employer, teacher or department head is unable to treat an individual as a compound of separate qualities and to assign a magnitude to each of these in independence of the others. The magnitude of the constant error of the halo, as we have called it, also seems surprisingly large, though we lack objective criteria by which to determine its exact size”(ET 1920).